Fennia-talossa on viihdytty ja juhlittu kautta aikojen
Helsingin Rautatietorin reunalle 1800-luvun lopulla valmistuneen Fennia-talon kulta-aika alkoi 1900-luvun alussa, kun Ruotsista muuttanut liikemies Karl Edvard Jonsson avasi tiloihin Grand Hotel Fennian. Hulppeasta hotellista näyttävine talvipuutarhoineen muodostui aikansa merkittävimpiä seurapiirin kohtaamispaikkoja.
Vuonna 1898 Mikonkadulle valmistuneen Fennia-rakennuksen tarinaan mahtuu monia vaiheita. Suunnitelmat olivat suuret hotelliksi rakennetun kiinteistön suunnitteluvaiheessa, mutta se pääsi täyteen loistoonsa vasta kymmennen vuotta valmistumisensa jälkeen, kun omistajaksi tuli taitava liikemies Ruotsista. Talo on maineikkaan arkkitehtitoimiston Grahn, Hedman & Wasastjernan käsialaa. Se edustaa tyylisuunnaltaan wieniläistä barokkia, ja sen julkisivua koristaa Suomen vaakuna. Vuonna 1899 avatun Hotelli Fennian perusti aikanaan vaikutusvaltainen joukko kulttuurivaikuttajia ja kauppiaita, muun muassa Esplanadin ravintoloitsija Josef Volontis ja oluttehtailija Paul Sinebrychoff.
Alkuperäisessä hotelli Fenniassa oli viisi kerrosta. Pohjakerroksessa toimivat ravintola ja kahvila ja jokaisessa kerroksessa oli 17 huonetta. Kolmikerroksisessa, ristin muotoon rakennetussa pihasiivessä oli juhlasali, oma keittiö sekä 26 huonetta.
Rakennuksen käytäviä ja hotellihuoneiden kattoja koristivat wieniläisjugendille tyypilliset kattomaalaukset. Hotellin sisustus – sängyistä pöytähopeisiin – tilattiin Tukholmasta. Palovakuutuskirjan mukaan talossa oli myös sähköllä toimiva hissi.
Hotelli Fennian taloudellinen menestys jäi vaatimattomaksi ennen omistajavaihdosta kymmenen vuotta myöhemmin. Ohjaksiin tarttui vuonna 1909 ruotsalainen ravintoloitsija Karl Edvard Jonsson, joka nimesi uudistamansa hotellin mahtipontisesti Grand Hotel Fenniaksi. Alkoi Fennian loistokausi.
Ravintolaruhtinaana Suomessa
Jonsson oli tunnettu hotelli- ja ravintola-alalla jo ennen astumistaan Fennian johtoon. Hänen uransa alkutaipaleesta Ruotsissa ei ole juurikaan tietoa, mutta Suomen maaperällä Jonssonin liikemiestaidot herättivät huomiota jo vuosia ennen Fennian voittokulkua.
Ennen tuloaan Helsinkiin Jonsson johti Turisthotelletia, joka tunnettiin Savonlinnan huvielämän keskuksena. Kekseliäisyydellä ja uudistetulla ohjelmatarjonnalla Jonsson luotsasi ravintolansa menestykseen. Menestyksen tuomin varoin Jonsson valmistautui valloittamaan pääkaupunkiseudun.
Mahtipontinen debyytti
Ravintoloitsija Jonssonin debyytti Fennian uutena omistajana vuonna 1909 oli odotetusti mahtipontinen. Hotellin uusi, loistokas nimi oli vain ensi askel: rakennuksen arkkitehtuuria uusittiin rajusti, ja sisustus sai sekin uuden ilmeen.
Vanha keittiö muuntui talvipuutarhaksi. Jarl Eklundin suunnittelemaan puutarhatilaan asennettiin pyramidinmuotoinen lasikatto, jonka alapuolelle sijoitettiin suihkukaivo. Suihkulähteen vesi nostatettiin parhaimmillaan jopa kahdeksan metrin korkeuteen. Se välkehti sateenkaaren väreissä ja sen kukka-asetelmat vaihdettiin kerran viikossa. Lähdettä vartioivat joka kulmassa kasvaneet palmut.
Ylellisestä talvipuutarhasta, jota myöhemmin vielä laajennettiin, tuli nopeasti Helsingin seurapiirien suosima kohtauspaikka.
Henkeä salpaavaa loistoa
Grand Hotel Fennian virallisia avajaisia vietettiin tammikuun lopulla vuonna 1909, ja uuden hotellin loistokkuus sai avajaisvieraat haukkomaan henkeään. Tilaisuuteen oli palkattu 157 tarjoilijaa, jotka tummanvihreisiin frakkeihin sonnustautuneina pujottelivat ketterästi pöytien välissä kuuluisan Simon Steinbergin säestäessä iltaa orkesterinsa kanssa.
Hohdokkaasta alkulaukauksesta huolimatta monet kaupunkilaiset suhtautuivat Jonssonin projektiin jokseenkin epäilevästi, ja historian pelättiin toistavan itseään: rakennuksen kymmenvuotisen historian aikana moni talossa toiminut yritys oli ajautunut lyhyessä ajassa konkurssiin.
Ajankohta menestyksen luomiselle olikin vaikea. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteet olivat murroksessa. Suomella oli suuriruhtinaskuntana itsehallinto, mutta Venäjä oli ryhtynyt jyrkästi kaventamaan oikeuksia. Oli enää tovi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen, Venäjän vallankumoukseen, Suomen itsenäistymiseen 1917 ja raastavaan sisällissotaan keväällä 1918.
Mutta Fennia onnistui kääntämään tuulen suunnan ja palauttamaan rakennuksen hyvän maineen. Sen ravintolasta ei tullut erityisesti minkään yhteiskuntaluokan kantapaikkaa, vaan se keräsi asiakkaansa kaikista piireistä pitäen kuitenkin korkean tasonsa.
Sylvin kuvauspaikkana
Fennian omistaja Jonsson oli taitava käsittelemään julkisuutta. Eräs tunnetuimmista projekteista, johon hän osallistui, oli Minna Canthin Sylvi-näytelmään pohjautuvan elokuvan kuvaukset Fennian katolla heinäkuussa 1911.
Itse tilavuokrasta saadut tulot eivät suoranaisesti lihottaneet Jonssonin kukkaroa, sillä omistaja ei laskuttanut tuotantoyhtiöltä kummoisia summia. Projektin saavuttama mittava julkisuus sen sijaan poiki voittoja myös Jonssonille.
Suuret satavuotisjuhlat
Fennia sai kunnian järjestää kenraalikuveröörinviraston satavuotisjuhlan 1909. Hovimestari Thor Blom kuvaa juhlaa kirjassaan ”En hovmästare berättar”. Kirjan mukaan johtaja Jonsson matkusti Pietariin ostamaan ruokaa: kaviaaria, sampea, filettä ja muita hienoimpia herkkuja. Pietarista saapuivat jäätelötaiteilijat valmistamaan juhlan jäätelöt Fennian konditoriassa.
Henkilökunta odotti jännittyneenä juhlaa, sillä venäläiset etsivät olivat haravoineet hotellia mahdollisten attentaattien varalta jo viikkoja. Juhlassa kenraalikuvernööri Frans Albert Seynille ja hänen puolisolleen tarjottavan päivällisen jokaisen osion esimaistoi poliisimestari Walmqvist ja vasta sen jälkeen hovimestari Blom sai tarjoilla ruokalajit heille.
Kun virallinen juhlapäivällinen päättyi ja kenraalikuvernööri puolisoineen poistunut, alkoivat todelliset juhlat. Upseerit joivat tsaarinmaljoja Nilolai II:lle ja rikkoivat kristalliset maljalasit, sillä sirpaleiden uskottiin tuovan onnea.
Fennian naapuriin oli noussut Suomen Kansallisteatteri 1902. Fenniasta tuli teatterin yleisön ja näyttelijöiden jatkopaikka, jonne kiirehdittiin ”diskuteeraamaan” esitysten annista ja juhlimaan menestyksiä. Siitä kehittyi taide-elämän huippujen kohtauspaikka vuosikymmeniksi.
Idan ja Akselin juhlaa
Fennia tuli kuuluisaksi myös lukuisista seurapiiritapahtumistaan, esimerkiksi näyttelijätär Ida Ahlbergin 40-vuotistaiteilijajuhlista ja taiteilija Akseli Gallen-Kallelan syntymäpäiväjuhlista.
Ida Ahlbergin 40-vuotistaiteilijajuhla tammikuussa 1914 muodostui ”loistavimmaksi juhlaksi”, mitä koskaan Suomessa on vietetty. Ylioppilaat vetivät Suomen teatteritaiteen diivan reessä ravintolaan, jossa odottivat kansalaispäivällinen ja 300 juhlavierasta. Koko maa osallistui juhlaan, johon lähetettiin useita satoja sähkösanomia, adresseja, lahjoja ja kukkalähetyksiä.
Suomen teatteritaiteen diiva istui juhlapöydässä Juhani Ahon vieressä. Hänelle pidettiin niin paljon ylistäviä puheita, että hän puhkesi itkuun. Tilaisuudesta raportoi julkisessa sanassa Eino Leino, näyttelijättären suuri ihailija.
Vain vuotta myöhemmin tammikuun 17. päivänä Ida Aalberg kuoli Pietarissa keuhkokuumeeseen. Hautajaispäivänä sanomalehdet ilmestyivät surureunaisina. Muistokirjoituksissa puhuttiin maansurusta.
Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotisjuhlat järjestettiin Fenniassa toukokuussa 1915. Taiteilija Antti Favén kuvaa syntymäpäiviä maalauksessa, jossa juhlaa viettävät Gallen-Kallelan kanssa Eino Leino, Robert Kajanus, Eero Järnefelt ja Eliel Saarinen.
Viihdettä Grand Hotel Fenniassa
Ravintoloitsija Jonssonilla riitti ideoita Grand Hotel Fennian viihdetarjonnan uudistamiseen ja laajentamiseen. Tangobuumin vallatessa Suomea 1914 hän tarjosi Helsingin seurapiireille oppia tangon taikaan.
Tanskalainen tanssipari, The Two Hatwanys, joka oli aikaisemmin pitänyt tanssikursseja muun muassa Lontoossa, Berliinissä, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, ryhtyi opettamaan tangon askelia Fenniassa. Tapahtumaa markkinoitiin mittavasti sanomalehdessä, ja tempauksesta tuli hitti.
Keveät varietee-esitykset pysyivät Fennian ohjelmistossa aina sisällissodan alkuun saakka, tosin niiden nimitys muuttui kabareeksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Fennia tarjosi talvipuutarhassaan muun muassa mahdollisuuden tutustua sähkeisiin sotanäyttämöltä. Vuonna 1918 rakennus toimi jonkin aikaa punaisten päämajana.
Kunnianhimoisena liikemiehenä Jonsson saavutti vaikutusvaltaisen aseman pääkaupungin kulttuurielämässä. Vuonna 1912 ravintoloitsija laajensi liiketoimintaansa Kaivohuoneelle. Hän vuokrasi tilat Helsingin kaupungilta ja kunnostutti ne arkkitehti D.W. Frölander-Ulfin johdolla.
Vuonna 1917 Jonsson pyöritti Svenska Teaternin tiloissa Oopperakellaria ja vuoteen 1918 mennessä myös hotelli Kämp kuului Jonssonin imperiumiin.
Itsenäisessä Suomessa
Suomen itsenäistyttyä 1917 rakennus peruskorjattiin, ja vuonna 1919 juhlittiin Fennian kymmenvuotista taivalta. Juhlahumussa Grand Hotel Fennian kehuttiin vihdoin kilpailevan samassa sarjassa muiden Pohjoismaisten huippujen, kuten kuuluisan Grand Hotel Stockholmin, kanssa.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1919 astui voimaan kieltolaki. Se hankaloitti ravintolaelämää, mutta toimintaa voitiin siitä huolimatta jatkaa. Fenniassakin tarjoiltiin salaa alkoholia ja nautittiin kulttuurin uusimmista tuulista jazz-musiikin tahdissa. Muun muassa King of Jazz-yhtyeen kerrotaan esiintyneet Fenniassa vuonna 1921.
Hotellin sisustus uusittiin perusteellisesti 1927–1928. Huoneisiin asennettiin puhelimet, lämmin ja kylmä vesi sekä äänieristys. Kahvila ja eteinen muokkautuivat vihreällä marmoroinnilla koristetuksi halliksi. Talvipuutarhan viereen tehtiin juhlatila, jonka taiteilija Henry Eriksson koristeli Tuhat ja yksi yötä -aiheisilla maalauksilla.
Jonsson kuoli vuoden 1931 alussa taloudellisen kriisin ravistellessa maata ja maailmaa. Vaikeista ajoista huolimatta hotelli jatkoi toimintaansa aina 1940-luvun loppupuolelle saakka.
Vuonna 1945 pihasiiven keskiosaa korotettiin kolmella kerroksella, ja samalla korjattiin pommituksen aiheuttamia vaurioita. Vuodesta 1968 ravintolaa piti Elanto. Fennia-niminen ravintola toimi talossa vielä 1980-luvulla. Katujulkisivu entisöitiin samalla vuosikymmenellä.
Nykyisin kiinteistössä toimii yhteisesti naapurinsa Nikolajeffin talon kanssa Casino Helsinki, joka sai arvorakennuksesta kodin 2004. Kasinon omistaa Raha-automaattiyhdistys. Se on maailman ainoa kasino, jonka liikevoitto menee kokonaan hyväntekeväisyyteen.
Pääosin Fennia-taloa asuttavat nyt toimistot ja ravintolat.
Talon tiedot:
- Osoite: Mikonkatu 17
- Kortteli: Kameeli
- Tyylisuunta: wieniläisvaikutteinen uusbarokki
- Arkkitehdit: Grahn, Hedman & Wasastjerna
Julkaistu alun perin: 19.5.2017